Tekstit

Arviointitieto johtamisen apuvälineenä ja sen hyödyntäminen koulutuksen kehittämisprosessissa

Arvioinnin merkitys ja ylipäätään arviointitoiminta on laajentunut niin Suomessa kuin kansainvälisessä kontekstissa (Korhonen 20219). Arviointia tehdään koulutuksen kentällä monista eri syistä ja sille voidaan määritellä monia eri perustehtäviä, muun muassa taata koululakien toteutuminen koulutuksellisessa toiminnassa ja auttaa koko koulutuksellista prosessia etenemään tarkoituksenmukaisesti (Korkeakoski & Silvennoinen 2008, s. 5; Korhonen 2021). Arvioinnin tavoitteissa korostetaan myös vahvasti pyrkimystä koulutuksen parantamiseen ja yksi keskeisin arvioinnin toimintaperiaate onkin kehittävyys (Korkeakoski & Silvennoinen 2008, s. 5). Kuten ryhmässämme käydyissä keskusteluissa kävi ilmi, on syytä pohtia, onnistutaanko arviointitietoa hyödyntämään parhaimmalla mahdollisimmalla tavalla päätöksenteossa ja onnistutaanko tiedolla johtamaan kehittämisprosessia. Arviointiedon merkitys kehittämisprosessin johtamisessa Arvioinnin tavoitteissa voidaan siis hahmottaa seuraavat päälinjat: ...

ITSEARVIOINTI KEHITTÄVÄN ARVIOINNIN MENETELMÄNÄ

Arvioinnissa tulisi hyödyntää innovatiivisesti niin diagnostista, formaalia, sekä summatiivista arviointia (Korhonen, 2021). Kehittävässä arvioinnissa pyritäänkin luomaan arviointitietoa oppimisprosessin kuluessa jatkuvana prosessina (Manninen & Kauppi, 2008). Kehittävän arvioinnin piirteinä voidaan pitää sitä, että arviointitietoa pyritään hyödyntämään opetuksessa, se mukautuu oppilaan tavoitteisiin ja tarpeisiin, toteutuu aiemmin mainittuna jatkuvana prosessina, sekä osallistaa niin arvioitavana olevia kuin mahdollisia sidosryhmiäkin (Atjonen, 2015).   Itsearvioinnin monet kasvot   Itsearviointi voidaan määritellä usealla tavalla, mutta kouluissa sillä usein tarkoitetaan sitä, että joko opiskelija tai opettaja arvioi omaa tai ryhmän toimintaa. Sitä voidaan toteuttaa niin itseään kuin ulkopuolisia varten, kuvaillen tai arvottaen. Toteuttaessa itsearviointia itseään varten korostuu itsereflektio, itsekriittisyys ja oppimisprosessi, kun taas ulkopuolisille toteuttaessa tili...

Opetussuunnitelmien muotoutuminen sosiaalisissa käytännöissä – Oppilaanohjauksen kehittäminen osana oppivelvollisuuden laajentumista

 Opetussuunnitelma pelkän asiakirjan sijaan sosiaalisen neuvottelun kohteena Opetussuunnitelmat eivät ole pelkästään annettujen tutkintotavoitteiden sokeaa toteuttamista, vaan sosiaalisissa käytännöissä muuttuvia ja rakentuvia. Esimerkiksi perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet on valtakunnallinen määräys, jonka mukaan paikalliset opetussuunnitelmat laaditaan (OPH 2021a). Sen ohella, että valtakunnallisia opetussuunnitelma määräyksiä tarkennetaan paikallisesti, niitä myös toteutetaan ja sovelletaan erilaisissa ympäristöissä sekä sosiaalisissa vuorovaikutussuhteissa. Opetussuunnitelmatyössä kohdataan usein monenlaisia haasteita ja ristipainetta, muun muassa siksi että työssä keskenään kohtaavat hyvin erilaiset maailmat. Opetussuunnitelmatyössä saman pöydän äärellä kohtaavat niin virkamiehet, opettajat kuin oppijatkin. Tällöin myös yksilölliset, pedagogiset ja poliittiset intressit kohtaavat erilaiset tiedon ja tietämisen tavat. (Korhonen ym. 2017, 9) Opetussuunnitelmalla ei t...
  Taloudellisen näkökulman painoarvo koulutuksen kehittämiseen on uudessa lähestymistavassa toissijaisempaa kuin vanhassa , mutta miten on käytännön laita?      Taloudellisella näkökulmalla on ollut iso rooli etenkin perinteisessä lähestymistavassa koulutuksen kehittämiseen. Muun mua ssa markkinavetoinen kilpailu , suorituksien mittaaminen ja tehokkuus ovat korostuneet koulutuksen kehittämisen perinteisessä lähestymistavassa (Shirley 2017, 9).    On yleinen fakta, että inhimillinen pääoma on tärkeää talouden kannalta. Esimerkiksi o petus- ja kulttuuriministeriö kirjoittaa vuoden 2018 tulevaisuuskatsauksessaan, että “osaavat ja luovat ihmiset ovat Suomen tärkein voimavara ja kilpailutekijä”. Näin ollen voidaankin sanoa, että samoin kuin koulutukseen panostaminen hyödyttää taloutta , hyvä talous hyödyttää koulutusjärjestelmää esimerkiksi lisäämällä resursseja sen kehittämiseen ja ylläpitoon.    Myös esimerkiksi Hargreaves ja Fullan (2012...